Uusia juttuja

Viime päivittelystä on kulunut jo hetken aikaa, joten lienee jo aika paljastella uusimpia käänteitä altaan reunalta. Lontoon pitkänradan Euroopan mestaruuskilpailut olivat kokonaisuudessaan positiivinen kokemus. Sadan metrin rintauinnissa saavutin ennätykseni ja alitin Rion Olympialaisten B-raja. B-rajan alituksella ei tietysti Rion kilpailuun saa kuin kotikatsomopaikan, mutta itselleni se on oli saavutus sinällään. Saavutin myös ensimmäisen Suomen ennätykseni samassa kilpailussa 4x100metrin sekajoukkueiden sekauintiviestissä. Tarjolla viestissä oli myös EM-finaalipaikka, sillä Suomen joukkue oli alkuerien viidenneksi nopein. Viesti jäi kuitenkin harmittavasti väliin, sillä kaikilla viestiuimareilla oli seuraavina päivinä vielä päämatkat edessä.

Päämatkallani 50metrin rintauinnissa alkuerien uinti onnistui melko hyvin ja olin alkuerien kahdeksanneksi nopein. 16 alkuerien nopeinta uimaria jatkoivat illan semifinaaleihin. Tämä oli niin ikään ensimmäinen kertani kansainvälisten arvokilpailuiden semifinaalissa. Semifinaaliuinnin startti jäi hieman lähemmäs pintaa ja ensimmäinen veto tuntui haukkaavan ilmaa. Kömmähdys ei juuri hidastanut raivokasta menoa, mutta virheestä kostautui kymmenyksen heikennys aikaa, joka pudotti minut finaalin ulkopuolelle ja lopullinen sijoitukseni oli 12.

Harmistus oli tietysti suuri, sillä finaalipaikka oli niin lähellä ja ennätysaikakin jäi kovasta kunnosta huolimatta saavuttamatta. Ennätykseen olisin ollut tyytyväinen, mutta uintini jäivät ennätyksestäni noin 0,1sekuntia. Annoin itselleni luvan olla kohtalaisen tyytyväinen alku- ja välieräuinteihin, sillä olisi melko ankaraa, jos hyvän ja huonon uinnin erottaisi vain 0,1s.

EM-kilpailun jälkeen pidin hetken taukoa uinnista ja otin ensikosketukseni voimanostossa kilpailemiseen. Kilpailu oli paikallinen pikkukisa, mutta tunnelma oli kannustava ja tilaisuus kaikin puolin mukava kokemus. Tulokseni olivat: kyykky 185kg, penkkipunnerrus 145kg ja maastaveto 225kg. Yhteistuloksessa Wilksin pistevertailussa (tulos suhteutetaan kehonpainoon) sijoituin neljänneksi. Tuloksiini olin tyytyväinen, sillä tavoitteenani oli saada jonkinlaiset pohjatulokset joita voi lähteä harjoittelussa kehittämään.

Paljon uusia juttuja on onnekseni matkalleni kevään ja alkukesän aikana osunut. Mukavin yllätys kuitenkin oli, kun Oulun Sukelluskeskus otti minuun yhteyttä välineyhteistyön merkeissä. Välinetestailun ja yhteistyöneuvotteluiden seurauksena minulla on nyt ensimmäistä kertaa yhteistyökumppani välineiden saralla. OSK:n edustamat kilpauintivälineet ovat Aquasphere tuotemerkin Michael Phelps sarjan varusteita, joita olen innolla kesälomailun ohessa testaillut. Uimalasien pyöreä muotoilu tekee laseista sananmukaisesti sairaan nopeet. Harjoituslaseista K180+ on sopinut parhaiten minun silmilleni, mutta myös pehmeämpi kuminen Xceed malli vaikuttaisi olevan kelvollinen kisalasi. Uskoisin että näillä varusteilla saa aikaan näkyviä tuloksia jopa ostostv:tä nopeammin.DSC_0118-001

Innolla syksyn kilpailukautta odottaen

Sami Aaltomaa, Oulun uinti

28.47->27.72

Internetistä löytyy tutorial opetusvideo lähes kaikkeen mitä ihminen voi kuvitellakkaan haluavansa tehdä. Kuitenkaan en nopealla Googletuksella ja heikolla internetin käyttötaidolla löytänyt miten saa viidenkymmenen metrin rintauinnin ennätyksestä sivallettua 0,75 sekuntia pois.
Siispä annan itselleni oikeuden kertoa omakohtaisiin kokemuksiini perustuvan Do It Yourself oppaan jolla minä sain näkyviä tuloksia jo neljässä viikossa.

Kuluvalle ja loppusuoraa vetelevälle kevätkaudelle minulla oli kovat odotukset, sillä harjoitteluaikaa minulla oli hyvin, motivaato korkealla ja Bo kutsui minut mukaan maajoukkuetoimintaan, joka antoi uutta pontta harjoitteluun.

Kaikkiaan kausi menikin ihan mukavasti. Voitin 50metrin rintauinnin kahdessa kolmesta Gp-sarjan kilpailusta. Gp kolmosen voittoaikani kuukausi ennen SM-kilpailua oli 28.49. SM-kilpailuissa ensimmäisenä kilpailupäivänä uin toisen päämatkani 100metrin rintauinnin, jota parentelin alkukilpailuiden ja semifinaalin kautta finaaliin tasaisesti. Loppuaikani jäi 0,1 sekuntia ennätyksestäni. Sivulajit 50metrin perhosuinti ja vapaauinti jäivät kumpikin hieman ennätysajoista.

50metrin rintauinnissa päätin yrittää ilmaveiviä jo alkuerissä ja niinhän se vesipalloverkko heilahti ajassa 27.72. Alitin Kazanin MM-kilpailuiden esitysrajan jo alkuerissä. Semifinaaliuinti oli ehkä teknisesti paras ja nopein, mutta maaliintulo ei osunut ensinkään ja aika heikkeni kymmenyksen alkueräuinnista. Finaalissa aikani oli sadasosalleen alkuerien aika, ensimmäinen Suomen mestaruuteni, SM-kilpailuennätys ja matkalippuni ensimmäisiin aikuisten arvokilpailuihin. Vaasan allasta moitittiin hitaaksi mutta tekniikka tuntui niin etenpäin vievältä, että luullakseni ennätykseni uinut vaikka sammakkolammessa.
Erityisen mukava oli huomata, että pystyin uimaan kolme kertaa kymmenyksen sisään, eli tasoni pysyi  joka uinnissa.

Nyt sitten siihe pääpointtiin, miten tähän tultiin.
Tärkeimpänä tekijänä pidän Bo Jacobsenin pitämiä tekniikkakuvausleirejä Turussa. Videokuvaus, analysointi tekniikan ja nopeuskäyrän avulla oli kuin öljylamppu sissiteltassa, hitaasti mutta varmasti valaisten muuten huomaamatta jääneet tekniikkavirheet.
Tommi Pulkkisen valvovan silmän alla Raksilassa työstimme tekniikka toivotunlaiseksi. Kun tekniikka oli kunnossa, sen huomasi uidessakin, uinti oli saanut uutta imua. Pääsin hyödyntämään olemassa olevaa voimaa, kun kaikki liikkeet suuntautuivat eteenpäin, eikä veto haukannut tyhjää.

Ennen kilpailua herkistelin noin kaksi viikkoa. Gp3:sen jälkeen oli vielä kova jakso. Ohjelmassa oli mm. satasia kovaa lyhyellä tauolla rintauintia ja vapaauintia. Race pace vauhtisia piikkejä ja vinstoja uitiin myös paljon.

Voimaharjoittelussa tein raskaita perusliikkeitä(penkkipunnerrus, maastaveto, kyykky, pystypunnerrus ja leuanveto) lyhyitä 3-5 toiston sarjoja. Samoin nopeusvoimaharjoittelussa lyhyet sarjat pitkillä palautuksilla olivat valttia.

Kazanin MM-kilpailuun aion valmistautua ominaisuuksia kehittämällä. Sm-kilpailun jälkeen olen aloittanut voimaharjoittelun, jolla pyrin nostamaan maksimivoimatasoja. Hyvä mittari on ollut sotilaspenkki 100kilolla. Ennen Sm-kilpailua hyvänä päivänä meni 15toistoa, tavoittena voisi olla nostaa ”hyvän” standardi 18toistoon ja perussuoritus 15 toistoon.

Maren Nostrum kiertueen Canetin ja Barcelonan osakilpailussa uin 50 ja 100metriä rintauintia. Näiden kilpailuiden jälkeen on tarkoitus keskittyä nopeusvoimaharjoitteluun ja sitä kautta kehittää nopeutta kohti 4.8 uitavaa 50metrin MM-taistoa.

Liekköhän MM-uinteja voi veikata, mutta jos näin on, niin Ossilta kannattaa tipsit kysyä. Matematiikka on kaverilla hallussa, kun osasi jo ennen alkukilpailua laskea, että tulen alittamaan 28sekunnin rajan.

Kiitokset yhteistyökumppaneille ja kaikille tukenensa toimintaani kohtaan osoittaneille, erityisesti mieltä lämmitti Urhkin poikien ja Tatun kannustus finaalissa.

Linkin takaa löytyy finaaliuinti

 

2015

Tänne päivittely on viime aikoina jäänyt valitettavan vähälle, mutta palataan nyt asiaan, jos joku innokas vielä jaksaa käydä juttuja lukemassa.
Urheilupuolella vuoden vaihteen aika on kulunut peruskuntoa rakentaessa. Tosin vuoden ensimmäiset kilpailut kisaan jo tulevana viikonloppuna, kun GP sarjan toinen osakilpailu saapuu Ouluun koko komeudessaan. Kisailen viidenkymmenen ja sadan metrin rintauinnissa, 50metrin vapaauinnissa ja perhosuinnissa sekä 4x50metrin vapaauintiviestissä.

Tuloksellisesti odotukset eivät ole korkealla. Harjoittelu on ollut kovaa ja vähäiset olemassa olevat lihakset ovat jumissa. Herkkyys ja terävyys ilmentyvät vain tunnetasolla, jos sielläkään. Alkavalle kaudelle on taas entistä kovemmat tavoitteet ja odotukset. Pitkällä radalla havittelen Kazanin MM-kilpailuiden A-rajaa 50metrin rintauinnissa. B-rajan olen jo alittanut, mutta kisamatka edellyttänee vähintään uimaliiton esitysrajan alittamista.

Lyhyellä radalla tavoitteena on 50metrin rintauinnissa 27 sekunnin alittaminen, eli 26,99 joka on samalla EM-kilpailuiden aikaraja. 2014 vuoden lopulla pääsin jo 0,16sekunnin päähän tavoiteajastani.

Maksimivoimailussa olen saanut kasvatettua tuloksia ja olettaisin sen näkyvän myös altaassa. Vuosien mittainen ajojahti päättyi kun sain viimeinkin vedettyä maasta 202,5 kilogrammaa malmia. Sotilasenkkipunnerruksessa sain vastikään 15 toistoa 100kilolla ja 8 toistoa 120 kilolla.

Sm-Espoo

Espoossa kilpailtiin 19-23.11 kovatasoiset Sm-kilpailut. Avasin oman pelini toisella päämatkalla sadan metrin rintauinnilla, jonka pääsin uimaan täydet kolme kertaa, alkukilpailun ja semifinaalin kautta finaaliin. Parantelin enntystäni joka uinnissa ja lopulta minuutin alitus jäi 0,7sekunnin päähän. Lohduttava oli, että ennätysparannusta tuli kuitenkin kaikkiaan 1,01 sekuntia. Sadan metrin rintauinti olikin ensimmisiä lajeja, joista kilpailun luonne ja kovuus paljastui ja taso kantoi koko kilpailu rupeaman ajan sunnuntain iltajakson loppuun asti. Sijoituin sadalla metrillä seitsemänneksi.
Päämatkani 50metrin rintauinnin alkukilpailuja jouduin odottamaan lauantai aamuun asti. Sitä odotellessa otin osaa 50metrin perhos- ja vapaauintiin. Perhosuinnissa paransin pari viikkoa sitten Norjan Noth Sea Swim Meetissä tekemäni ennätystä kymmenyksen. Vapaauinnisa jäin sadasosan päähän ennätyksestäni.

Sadan metrin vapaauintiviestissä uin oman osuuteni aikaan 52,99 johon olin toisaalta tyytyväinen, mutta paremmalla vauhdin jaolla olisin voinut kovempaakin uida.

Lauantaina pääsin koettelemaan voimiani lyhimmällä rintauintimatkalla. Alkukilussa sprinttiuinnin hienous ei ollut puolellani, sillä käännös ja maaliintulo eivät kumpikaan osuneet ja molempiin jouduin liukumaan. Aikani oli kuitenkin kelvollinen 27.50Illan semifinaalissa olin aamusta viisastunut ja sprinttiuinnin kriittiset pisteet osuivat kohdalleen, jolloin aikani parani lukemiin 27,28.

Sunnuntai aamu oli vapaa ja keskityin illan finaaliuintiin. Finaalissa ensimmäinen 25metriä onnistui lähes täydellisesti. Toisella puolikkaalla en saanut aivan optimaalista pintautumista käännöksen jälkeen, mutta aikani parani aiemmista kisassa uiduista loppulukemiin 27,20, joka oikeutti kipuamaan kolmannelle palkintokorokkeelle.

Kaksi viikkoa ennen Sm-kilpailua kävimme aiemmin mainitussa North Sea Swim Meetissä Norjassa, jossa uin 50metriä rintauintia aikaan 27,14. Em-kilpailun aikaraja on 26,99 eli harmittavan lähellä on ollut useampaankin kerttaan. Harjoittelussa ja kilpailutuloksissa on huomattavissa, että varusmiespalveluksen jälkeinen säännöllinen harjoittelu on tuonut tulosta ja tiedustelijan rinkka ei paina enää hartioilla.

Seuraavaksi tähtäin on suunnattu pitkälle radalle Gp-kilpailuihin ja kevään Sm-kilpailuun. Sm-kilpailuiden taso oli noussut ainakin lähes joka lajissa, jos ei joka ikisessä, joten talvikuukausiksi on luvassa kovaa harjoittelua, jonka aloitin jo alkuviikosta, kun paransin etukyykky ennätystäni kymmenellä kilolla 150kiloon.

Reserviläinen

Nyt on tänään jäljellä laskurinkin jo miinuksen puolella, niin ehtii tänne päivitellä viimeisen vuoden kuulumiset.
Kotiuduin siis 9.11.2014 Hämeen rykmentin urheilukoulusta ja samalla päivämäärällä Tasavallan Presidentti ylensi minut vänrikiksi. Tuskinpa enää tulevilla työurillani minua tulee ylentämään Presidentti tai vastaava, joten hieno homma sinänsä.

Loppusota oli varmasti hauska tapahtuma siihen osallistuneille, itse olin valitettavasti estynyt osallistumaan, sillä puolustusvoimat lähetti minut ja kolme muuta urheilukoululaista(+2 mpkk:n kadettia) kilpailemaan Ecuadorin World Cadet Games:hin.
Kaiken kaikkiaan kisat olivat hienot ja suuren urheilujuhlan tuntua oli ainakin avajaistapahtumassa, joka ylilentoineen ja laskuvarjohyppyineen kesti melkein kolme tuntia.

Itse kilpailussa päälajeissani onnistuin mielestäni hyvin. Avasin kilpailut sadan metrin rintauinnilla, jossa jäin noin sekunnin ennätyksestäni. Se oli vuorokauden matkustamisen ja kahdeksan tunnin aikaeron huomioiden ihan hyvä aika ja riitti sillä kertaa voittoon.
Seuraavan päivän sadan metrin vapaauinnista ei jäänyt minun osaltani sankaritarinoita kerrottavaksi.
50metin rintauinnissa uin alkuerissä ajan 28.9 joka oli kylmänä aamuna kylmässä vedessä melko hyvä. Illalla uitiin mitaleista, jolloin uin ajan 29,30 onneksi se riitti voittoon.

Viimeisenä kilpailu päivänä ohjelmassa oli 50metrin selkäuinti. Selviydyin jopa finaaliin asti, mutta finaalissa uin heti alkumetreillä rataköyteen ja maalipäädyssä sukelsin maalipaneelin ali. Sijoituin siinä viidenneksi.

Hienot kisat ja kokemus ja Suomen pienellä joukkueella saavutimme jopa kuusi kultaista mitalia, jolla ylsi mitalitilastossa neljänneksi. Päihitimme monta isoa joukkuetta ja edellemme ehti vain Venäjä, Ecuador ja Brasilia.

Varusmiespalvelusaikanani saavutin myös Suomen ennätyksiä kaksikin kappaletta. 4×50 metrin vapaauintiviestissä ja 50metrin rintauinnissa. Tosin Suomen ennätykset olivat sotilaiden sarjassa.

En tiedä joko palvelukseni päättymisestä on kulunut tarpeeksi aikaa, että sitä voisi lämmöllä muistella mutta ainakin kokemusrikas ja värikäs koko 347 vuorokauden palvelusaikani oli. Alokaskaudella kiinnitin pitkälanka-antennia puuhun ja putosin 3,5metrin korkeudesta selälleni maahan. Aliupseerikurssi 1:sen aikana mursin varpaani lähitaisteluharjoituksessa. Reserviupseerikurssin aikana aiheutuneet vammat olivat sitten luonteeltaan henkisiä. Johtajakaudella kädenvääntö mestaruuskilpailuissa kuulantyöntäjä Timo Kööpikkä oli niin kova, etten pystynyt uimaan kipeillä kyynerpäilläni viikkoon.
Joku kyseli minulta armeijan kuntotesteistä ja tuloksistani niissä. Muuta en muista tai kehtaa mainita kuin vauhdittoman pituushypyn joka oli parhaillaan 315cm ja sama laji taaksepäin voltilla 210cm.

Tästä nyt sitten jatkan toisen vuoden opintojeni pariin, jotka ovat alkaneet elokuun lopussa, mutta aikoivat huolia minut vielä mukaan.
Harjoituksissa odotan kehitystä, sillä viime vuoden harjoittelu oli epäsäännöllistä ja sitä oli melkein mahdotonta suunnitella, joten nyt normaaliin harjoitusrytmiin palaamisen luulisi siivittävän tuloskehitystä.

Täytyyhän tähän nyt taas liittää millään tavalla palvelusaikaani, uintiurheiluun tai mihinkään muuhunkaan järkevällä tavalla liittyvä video.

Keltainen toukokuu

Toukokuussa pääsin nauttimaan maanpuolustusvelvoitteista suomen kauniissa kevät luonnossa oikein kaksikertaa.

Heti toukokuun alkuun leireillimme ja harjoittelimme tiedustelua Kouvolan suunnalla. Huhtikuun viimeiset viikot sää helli ulkonaliikkujaa ja innokkaimmat ottivat aurinkoa vastaan kesävarustuksessa. Lähdimme kasarmilta liikkeelle epävakaan sään saattelemana ja maastosisuista jalkauduimme joulumaahantai vastaavaan, jossa lunta oli maassa 15cm ja lisää satoi koko maanantaipäivän. Ensimmäisenä päivänä koimme miehistötappioita 2henkeä, joten seitsemän aseveljen seurueemme kutistui viiteen. Muuten harjoitus oli tuttua juttua ja kovasta yrityksestä huolimatta muu joukkiomme ei saanut kuumemittarin elohopeaa kohoamaan yli 37celsius asteen, joten ennenaikainen kyyditys kasarmin lämpöön oli pelkkää toiveunta. Tässä vaiheessa keltaista toukokuussa oli vain lumi telttapaikan ympärillä.

Välissä kävin vähän kotona harjoittelemassa ja harjoiteltiinpa puolustusvoimien hommissakin, mm.ammuntaa ja linnoitetun tuliaseman rakentamista.

Toinen metsäleiritys vietettiin kuun lopussa Padasjoen tutuissa maisemissa. Pääsin komentopaikalle jossa luutnanttia lainaten ”larppasimme suurvaltaa.” Teimme muun muassa tiesulun jossa pysäyttelimme metsäeskariin matkalla olleita lapsia ja vanhempia. Kaikki siirtymät ajelimme pollevasti Defendereillä ja muutenkin leiri oli fyysisesti kevyempi kun siirtymiä oli vähän ja maasto kohtalaisen tasaista. Onneksi koko leirin kestävä saderintama roikkui yllämme, ettei toiminta olisi alkanut muistuttaa lomakylässä oleilua. Muutoinkin olisi ollut harmi katkaista huonosäisten leirien putki nyt kun niitä on enää yksi jäljellä. Loppusotaa odottaen upseerioppilas Aaltomaa

Kuivanmaanharjoittelusta olen joitakin videopätkiä kuvaillut, joten sellaista on taas tulossa kunhan saan ne tietokoneelle siirrettyä.

Turun SM

Turun Impivaarassa kisailtiin viiden päivän ajan Suomen mestaruuksista.
Oman kilpailu urakkani aloitin 50 metrin perhosuinilla.  Perhosuinti lähti huonosti liikkeelle ja loppulta jäin ennätyksestäni 0,2sekuntia.
Otin alkuun epäonnistumisen alta pois, joten pystyin keskittymään onnistuneisiin suorituksiin loput startit.

kopo

Torstaina pidin välipäivänä ja valmistauduin seuraavan päivän päämatkaani.
Perjantaina aamulla uin 50metriä rintauintia, joka oli kilpailuideni paras uinti. Uinti tuntui rennolta ja tekniikka hyvältä. Ennalta katsottuna laji näytti erittäin kovatasoiselta, joten päätin katsoa minkälaiseen aikaan pystyn aamuhämärissä vinstan matkan tulemaan.
Ja hyvinhän se tuli, ennätys parani 0,4sekuntia aikaan 28,47 ja samalla tein uuden finapiste ennätykseni 822.

Semifinaalissa jäin hieman aamun ajastani ja pääsin finaaliin toisena.
Finaaliuinnissa startti onnistui hyvin ja uintikin oli teknisesti hyvää. Maaliintulo ei sattunut kohdalle ja se maksoi Suomen mestaruuden, jonka otti kokenut konkari Eetu Karvonen. Ajallisesti finaaliuinti oli päivän heikoin suoritukseni, mutta silti kaikki kolme uintia olivat alle entisen ennätykseni.hapottaa

Lauantaina kilpailin 100metrin rintauinnin alkuerissä. Yritin uida teknisesti hyvän ja kevyen easy swimmingin, jonka tuloksena oli 1.05.09
Illan semifinaaliin lähdin parantamaan aamun aikaa ja tavoittelemaan finaalipaikkaa. Finaaliin irtosi paikka reunaradalle ajalla 10.4.62
Finaali uitiin sunnuntai iltana. Finaalissa aloitin maltillisesti ollen puolen välin käännöksessä seitsemäs väliajalla 29.94. Toinen puolikas tuli kuitenkin hyvän tekniikan ja Jussi Salmisen selostuksen saattelemana hyvin päätyyn asti ja tein henkilökohtaisen ennätykseni 1.03.72, jolla ylsi kilpailussa kolmannelle sijalle.


Sunnuntai aamuna olin uinut myös 50metriä vapaauintia. Vapaauinti oli kohtalaisella tasolla jääden ennätyksestä noin kymmenyksen.

Kokonaisuudessaan kilpailuista jäi positiivinen kuva. Alkuerien 50metrin rintauinnissa alitin 2015 MM-kilpailuiden B-rajan, päälajeissa uudet ennätykset ja molemmista muistoksi kaulakorut. Aiemmin olen pitkällä radalla ollut palkintokorokkeella myös 200metrin rintauinnissa, joten voin kai alkaa jo kutsumaan itseäni suomalaiseksi rintauimariksi kun tilastoon täydentyi rasti myös sprinttimatkojen kohdalle.nyt jo hapottaa

Valmistautuminen kisoihin oli ilmeisen onnistunut. Olimme urheilukoulun kanssa Uitan ja Swimmin Jyväskylän yhteisleirillä Thaimaassa kolme viikkoa, jossa pääsin haastamaan molempien seurojen sprinttereitä.
Muillakin urheilukoulun uimareilla herkistely Thaimaan lämmössä ja hellä yhdessä olo näytti toimineen, sillä tuloksena oli lähes tj:n veroinen kasa ennätyksiä ja kauden parhaita tuloksia.

Täysin uudessa formaatissa esiintyvä Sm-kilpailu semifinaaleineen ja yhdellä lisä päivällään oli kaikkiaan mielenkiintoinen kokemus.
Tällaisen ultra super hypertrofia sprintterin oli yllättävän vaikea uida 50metriä kovaa kolmesti saman päivän aikana, joista kaksi viimeistä vielä noin tunnin palautuksella. Muutenkin 50metrin finaaleissa trendi yleisellä tasolla oli jäädä semifinalien ajoista. Poikkeuksia kuitenkin löytyi, mm. Ossi Oksa 50metrin perhosuinnissa, jossa hän pystyi hienosti parantamaan suoritustaan alkukilpailusta semifinaalin kautta finaaliin. Meillä junioreilla onkin oppiminen näiltä esikuviltamme.

starttiViisipäiväinen kilpailu sessio kävi loppua kohti raskaaksi, vaikka itse pidinkin torstain vapaana. Silti katsomot olivat täynnä yleisöä ja tunnelma sen mukainen. Jostakin syystä nukuin lauantain ja sunnuntain välisen yön huonosti. Heräsin 3.48 enkä sen jälkeen juuri nukkunut. En tiedä valvottiko minua kilpailun rasitus vai seuraavan illan jännittävä sadan metrin rintauinti finaali. Kuitenkin pystyin itsekkin kasvamaan sadan metrin rintauinnissa kisan myötä ja parhaimman vetoni sain finaaliuinnissa kovan kannustuksen saattelemana.
Yleisestikin hienoja suorituksia nähtiin myös sunnuntaina, joten mahdollinen väsymys eihaitannut suorituksia. Hattua nostan ja kumarran tavatessa myös muun muassa LassiOhtosta joka ui komeat rintauinnit jo sadan metrin alkukilpailussa ja semifinaalissa, muttaennen kaikkea tajunnan räjäyttävässä finaaliuinnissaan 1.02.91. Huikeaa!SM kilapiluviikonjälkeen jatkan EM-rajan metsästystä tulevana lauantaina Suomi-Viro maaottelussa Espoonlahden uimahallissa, jossa uin 50metriä rintauintia tavoiteaikaan 28,16 tai alle.

Alkuviikon vietän maanpuolustusta harjoitellen. Pääsen kuitenkin kotiin jo tiistaina illalla, jossa viimeistelen kisakuntoani launtain rintauintia varten.

Suomi-Viro maaottelun jälkeen palaan ydin bisneksen pariin ja vetäydyn Etelä-Suomen metsiin harjoittelemaan tiedustelua.

GP3 viikko

Tulevana viikonloppuna ohjelmassa on GP3, joka kilpaillaan Jyväskylässä. Omalta osaltani lähden kisailemaan 50metrin perhosuinnissa, vapaauinnissa ja rintauinnissa, sekä sadan metrin rintauinnissa.
Harjoitukset ovat olleet lupaavia, joten ennätystuloksia lähden tavoittelemaan.
GP-kilpailun jälkeen lähden valmistautumaan SM-kilpailuun Thaimaaseen, jossa leireilen kolme viikkoa urheilujoukkojen sotilaiden kanssa ja vahvistuksia saamme muun muassa Tampereen ja Jyväskylän uimareista.
Varusmiespalvelus on asettanut harjoitteluun haasteita, mutta tässä vaiheessa kun on taas hetken saanut harjoitella kotona, näyttäisi että kisakunto on alkanut löytyä ja taso on jopa parantunut palveluksen aikana.
Tänään kävin tekemässä viimeistelevän voimaharjoituksen ja ilokseni huomasin maksimivoiman jopa kehittyneen. Penkkipunnerruksessa onnistui kakkonen 130kilolla ja leuanvedossa 50kilolla.
Olen lisännyt harjoitteluuni myös kehonhallinnallisia harjoitteita ja ne ovat osoittautuneet mielekkäiksi harjoiteltaviksi, enkä usko että niistä ainakaan haittaa on maksimaalista suoritusta viidenkymmenen metrin rintauinnissa silmällä pitäen. Aiheeseen liittyvä video alla:

 

Sotilas Sm

Torstaina 6.2 kilpailtiin sotilasurheiluliiton suomen mestaruuskilpailut.
Kisailin esteuinnissa, 50metrin perhos ja rintauinnissa ja 100metrin sekauinnissa sekä 4x50metriä vapaauinti viestissä.

Esteuinnissa ensimmäinen este oli puomi  9metrin päässä lähtöpäädystä ja se täytyi ylittää. Seuraavaksi oli noin polessa välissä puomi, jonka ali sukellettiin ja samalla altaan mitalla vielä noin 2metriö pitkä ritilikkö jonka ali sukellettiin.

25metrin käännöksessä noustiin ylös ja vaihdettiin rataa. Viimeisell ä25metrillä oli 9metriä ennen päätyä puomi, joka piti alittaa.
Urheilukoulu oli tekemisissä ensimmäistä kertaa kyseisten esteiden kanssa, mutta onneksi lajikapteeni omaksi radan helposti ja voitti kisan.
Rata oli haastava ja varmasti optimaalinen ja virheetön suoritus jäi vielä näkemättä. Itse liukastuin ensimmäistä puomia ylittäessä ja sijoituin viidenneksi ajalla 27.2

Verryttelymahdollisuutta ei neli rataisessa kisahallissamme ollut, mutta kova into ja antautuminen urheilukoulun kunnian puolesta häivyttivät sellaiset murhee tmielestä.
100metriä sekauintia oli yllättävän raskas ja kello ehti lukemaan 1.02.1 kohtalaisen heikko suoritus ennätykseeni nähden. SIjoitukseni oli neljäs.

Sprinttimatkat uitiin tunnin ruokatauon jälkeen ja loput lajini olivat viidentoista minuutin sisällä.
Ensimmäisenä perhosuinti, jossa kohtalainen aika 26.72 ja hävisin pronssin taistelutoverille 0,02sekunilla.

Heti perään päälaji 50metriä rintauintia olosuhteiden varjossa hyvää vauhtia 28.5 ja suomen mestaruus.
Lopuksi vielä 4x50metriä vapaauintiviesti. Urheilukoulu otti kaksoisvoiton ja minulla oli kunnia uida voitaja joukkueen kolmas osuus.
Maininnan arvoista on, että sain pidettyä taistelusukeltajat takana kaikissa lajeissani. Edelle ehtivät vain oman yksikön urheilijat ja alokas Vuorela Tikkakosken varuskunnasta.

Heti kotin palattuani kisailineuran omissa viikonloppukisoissa 100metriö perhosuintia. Minuutin alitus oli mielessä ehdottomana minimi tavoitteena, mutta haaveeksi jäi 0.8sekunnilla minuutin raja ylittyi. Varmasti edelliset kisat ja havukoekin painoivat vielä suorituskykyä todellista tasoa alemmas, mutta siitä huolimatta odotukset olivat korkeammalla.

Tämän viikon olen ollut kotileirillä harjoittelemassa. Alkuviikon harjoitukset ovat olleet melko kovia ja elimistö on näköjään päässyt jo unohtamaan miten harjoitellaan joka päivä kahdesti päivässä. Väsymys on ollut kova ja olo on ollut palautumaton. Tänään torstaina oli kevyt tekniikka pöivä. Aamulla kuvailtiin veden alta ja illalla uitiin peilien päällä. Illalla nopeusvedotkin onnistuivat ihan hyvin. Lähetyksella 25m rintauintia 13.3 25m perhosuinti 11.9 ja 50m vapaauintia 10.9

Push the limit ja havu velvoittaa

Havukoe on kai yksi tiedustelijan tärkeimpiä yksittäisiä kokeita. Me suoritimme havukokeen gp2 kisaan valmistavana harjoituksena keskiviikko -perjantai välillä.

Keskiviikkona aamiaisen jälkeen meidät kuljetettiin Hälvälän ampumarata-alueelle, jossa aloitettiin samantien erinäiset käytännön kokeet. Ei kuitenkaan uskolla paljastaa ihan kaikkea mitä testailtiin, ettei syyllisty maanpetokseen.

Käytännön rastit loppuivat iltapäivällä, jonka jälkeen meidät kuskattiin pimeillä Maseilla keskelle metsää ja vapautettiin luontoon noin klo20.00 ja annettiin kartta mukaan. Mitään informaatiota olinpaikasta ei annettu. pelkästään koordinaatit, jonne piti selviytyä 02.00 mennessä.

Heti alussa pääsimme hyvään vauhtiin kun kohtasimme toisen ryhmän, jossa oli ammattisuunnistaja, jolla oli yliluonnollisia kyky. Hän katseli karttaa kaksi minuuttia ja löysi sijaintimme maatilan ja yhden tienmutkan perusteella.

Suunnistimme pieniä tieuria pitkin ja kerran oikaisimme läpitunkeutumattoman metsän läpi, jossa kuusia oli 1756tuhatta neliökilometrilä. Pääsimme kuitenkin perille hieman yhden jälkeen. Heittelimme jo hattuja ilmaan ja huusimme taisteluhuutoja onnellisina luullen että havukoe oli sinä. Kysyin milloin ensimmäinen ryhmä saapui ja sain vastaukseks:”se lähti jo kohti seuraavaa rastia.” Yllättäin taistelutahto laski neliöjuureen entisestä.

Kaikkiiaan näitä välietappeja oli kaksi, eli kolme taipaletta rastilta rastille. Ensimmäisen etapin jälkeen olin aivan lopussa. Seuraavalla etapilla kävelin suurimmaksi osaksi silmät kiinni ja avasin ne vain kun törmäsin johonkin, tai harhauduin tieltä.

Viimeisellä etapilla väsymyksen merkit alkoivat jo näkyä. Välillä suunnistajamme pysähtyi katsomaan karttaa, jolloin suljin silmät ja nukahdin pystyyn. Näin tapahtui useita kertoja. Jossakin vaiheessa aioimme pitää viiden minuutin tauon. Se sopi minulle ja en jaksanut ottaa rinkkaa selästäni, joten kävin selälleni rinkkaselässä tien reunaan makaamaa. Uni maistui muillekkin ja uskoakseni tauko venähti 15-20minuuttia.

Selviytyessä viimeiseen määränpäähän, piti väistellä vihollisen partioita ja useat jäivätkin kiinni ja joutuivat autoilla kuljetetuiksi noin kilometrin takaisin päin.

Olimme perillä noin 7aikaan aamulla. Ohjeiksi annettiin tehdä tulet ja levätä. Puut olivat tietenkin märkiä ja mielikuvitusta säästelemättä saimme trangian polttoaineella tulet syttymään.

Hetken ehdimme kuivatella varusteita kunnes noin kahdeksalta viholinen hyökkäsi leiriimme ja jouduimme irtautumaan.

Seuraavaksi jouduimme suunnistustehtäväradalle, jossa yhä hereillä sinnittelevät muutamat aivosolut joutuivat koetukselle. Suunnistimme kolme rataa, joista kahdella oli jälleen käytännön tehtävärasteja. Tästä selvisimme 15-16aikaan ja vihdoin pääsimme takaisin kasarmille.

Loppupäivä meni helposti nukkuessa. Seuraavana aamuna kävimme verrailemassa uimahallilla ja päivän aikana suoritimme muutamia teoriakokeita.

Viikonloppuna kisailtiin gp2. Kisalajit valitsin niin ettei tarvitse tehdä yhtään käännöstä.  Starttasin päämatkalla 50m rintauintia. Aamulla uin 29.17 noin 0,3s ennätyksestä ja ensimmäisen päivän toiseksi paras suoritus fina-pisteillä mitattuna. Sillä ajalla olisi voittanut koko kisan, mutta illalla ei pystynyt samaan, 29.3 ihan ok suoritus ja toinen sija.

sivulajit 50 pu ja vu jäivät molemma alle 0,5s ennätyksestä, joten täytyy olla tyytyväinen olosuhteet huomioon ottaen.

Ehdoton kliimaksi oli 4x50m vapaauinti viesti. Aamulla uimme neljänneksi nopeimmalla ajalla finaaliin, mutta oma osuuteni jäi harmittamaan, sillä olin Ou teamin heikoin 24,8 ajalla(aloitus osuus oli 25.1). Uinti tuntuikin huonolta ja uskoin pystyväni parantamaan illalla.

Illalla aloittajamme ui 0,2s hitaammin kuin aamulla, joten päätin ainakin sen verran kiristää omaa vauhtiani. Loppuaikamme oli lähes sekunnin aamun aikaa parempi(1.37.5) ja sijoituksemme neljäs. Omaa osuuttani paransin sekunnin aikaan 23.8 ja olin joukkueeni nopein. Harmittavaa oli, että 2osuuden uijan sisäinen kleptomaani heräsi viestin aikana ja hän otti varaslähdön vaihdossa, josta seurasi hylkäys. Tarkoituksemme olikin vetää äärimmäisellä riskillä ja hakea sitä ensimmäistä sm medaljonkia Ou:n miesten viestijoukkueelle. Tällä kertaa ei vielä riittänyt.