Sotilas Sm

Torstaina 6.2 kilpailtiin sotilasurheiluliiton suomen mestaruuskilpailut.
Kisailin esteuinnissa, 50metrin perhos ja rintauinnissa ja 100metrin sekauinnissa sekä 4x50metriä vapaauinti viestissä.

Esteuinnissa ensimmäinen este oli puomi  9metrin päässä lähtöpäädystä ja se täytyi ylittää. Seuraavaksi oli noin polessa välissä puomi, jonka ali sukellettiin ja samalla altaan mitalla vielä noin 2metriö pitkä ritilikkö jonka ali sukellettiin.

25metrin käännöksessä noustiin ylös ja vaihdettiin rataa. Viimeisell ä25metrillä oli 9metriä ennen päätyä puomi, joka piti alittaa.
Urheilukoulu oli tekemisissä ensimmäistä kertaa kyseisten esteiden kanssa, mutta onneksi lajikapteeni omaksi radan helposti ja voitti kisan.
Rata oli haastava ja varmasti optimaalinen ja virheetön suoritus jäi vielä näkemättä. Itse liukastuin ensimmäistä puomia ylittäessä ja sijoituin viidenneksi ajalla 27.2

Verryttelymahdollisuutta ei neli rataisessa kisahallissamme ollut, mutta kova into ja antautuminen urheilukoulun kunnian puolesta häivyttivät sellaiset murhee tmielestä.
100metriä sekauintia oli yllättävän raskas ja kello ehti lukemaan 1.02.1 kohtalaisen heikko suoritus ennätykseeni nähden. SIjoitukseni oli neljäs.

Sprinttimatkat uitiin tunnin ruokatauon jälkeen ja loput lajini olivat viidentoista minuutin sisällä.
Ensimmäisenä perhosuinti, jossa kohtalainen aika 26.72 ja hävisin pronssin taistelutoverille 0,02sekunilla.

Heti perään päälaji 50metriä rintauintia olosuhteiden varjossa hyvää vauhtia 28.5 ja suomen mestaruus.
Lopuksi vielä 4x50metriä vapaauintiviesti. Urheilukoulu otti kaksoisvoiton ja minulla oli kunnia uida voitaja joukkueen kolmas osuus.
Maininnan arvoista on, että sain pidettyä taistelusukeltajat takana kaikissa lajeissani. Edelle ehtivät vain oman yksikön urheilijat ja alokas Vuorela Tikkakosken varuskunnasta.

Heti kotin palattuani kisailineuran omissa viikonloppukisoissa 100metriö perhosuintia. Minuutin alitus oli mielessä ehdottomana minimi tavoitteena, mutta haaveeksi jäi 0.8sekunnilla minuutin raja ylittyi. Varmasti edelliset kisat ja havukoekin painoivat vielä suorituskykyä todellista tasoa alemmas, mutta siitä huolimatta odotukset olivat korkeammalla.

Tämän viikon olen ollut kotileirillä harjoittelemassa. Alkuviikon harjoitukset ovat olleet melko kovia ja elimistö on näköjään päässyt jo unohtamaan miten harjoitellaan joka päivä kahdesti päivässä. Väsymys on ollut kova ja olo on ollut palautumaton. Tänään torstaina oli kevyt tekniikka pöivä. Aamulla kuvailtiin veden alta ja illalla uitiin peilien päällä. Illalla nopeusvedotkin onnistuivat ihan hyvin. Lähetyksella 25m rintauintia 13.3 25m perhosuinti 11.9 ja 50m vapaauintia 10.9

Push the limit ja havu velvoittaa

Havukoe on kai yksi tiedustelijan tärkeimpiä yksittäisiä kokeita. Me suoritimme havukokeen gp2 kisaan valmistavana harjoituksena keskiviikko -perjantai välillä.

Keskiviikkona aamiaisen jälkeen meidät kuljetettiin Hälvälän ampumarata-alueelle, jossa aloitettiin samantien erinäiset käytännön kokeet. Ei kuitenkaan uskolla paljastaa ihan kaikkea mitä testailtiin, ettei syyllisty maanpetokseen.

Käytännön rastit loppuivat iltapäivällä, jonka jälkeen meidät kuskattiin pimeillä Maseilla keskelle metsää ja vapautettiin luontoon noin klo20.00 ja annettiin kartta mukaan. Mitään informaatiota olinpaikasta ei annettu. pelkästään koordinaatit, jonne piti selviytyä 02.00 mennessä.

Heti alussa pääsimme hyvään vauhtiin kun kohtasimme toisen ryhmän, jossa oli ammattisuunnistaja, jolla oli yliluonnollisia kyky. Hän katseli karttaa kaksi minuuttia ja löysi sijaintimme maatilan ja yhden tienmutkan perusteella.

Suunnistimme pieniä tieuria pitkin ja kerran oikaisimme läpitunkeutumattoman metsän läpi, jossa kuusia oli 1756tuhatta neliökilometrilä. Pääsimme kuitenkin perille hieman yhden jälkeen. Heittelimme jo hattuja ilmaan ja huusimme taisteluhuutoja onnellisina luullen että havukoe oli sinä. Kysyin milloin ensimmäinen ryhmä saapui ja sain vastaukseks:”se lähti jo kohti seuraavaa rastia.” Yllättäin taistelutahto laski neliöjuureen entisestä.

Kaikkiiaan näitä välietappeja oli kaksi, eli kolme taipaletta rastilta rastille. Ensimmäisen etapin jälkeen olin aivan lopussa. Seuraavalla etapilla kävelin suurimmaksi osaksi silmät kiinni ja avasin ne vain kun törmäsin johonkin, tai harhauduin tieltä.

Viimeisellä etapilla väsymyksen merkit alkoivat jo näkyä. Välillä suunnistajamme pysähtyi katsomaan karttaa, jolloin suljin silmät ja nukahdin pystyyn. Näin tapahtui useita kertoja. Jossakin vaiheessa aioimme pitää viiden minuutin tauon. Se sopi minulle ja en jaksanut ottaa rinkkaa selästäni, joten kävin selälleni rinkkaselässä tien reunaan makaamaa. Uni maistui muillekkin ja uskoakseni tauko venähti 15-20minuuttia.

Selviytyessä viimeiseen määränpäähän, piti väistellä vihollisen partioita ja useat jäivätkin kiinni ja joutuivat autoilla kuljetetuiksi noin kilometrin takaisin päin.

Olimme perillä noin 7aikaan aamulla. Ohjeiksi annettiin tehdä tulet ja levätä. Puut olivat tietenkin märkiä ja mielikuvitusta säästelemättä saimme trangian polttoaineella tulet syttymään.

Hetken ehdimme kuivatella varusteita kunnes noin kahdeksalta viholinen hyökkäsi leiriimme ja jouduimme irtautumaan.

Seuraavaksi jouduimme suunnistustehtäväradalle, jossa yhä hereillä sinnittelevät muutamat aivosolut joutuivat koetukselle. Suunnistimme kolme rataa, joista kahdella oli jälleen käytännön tehtävärasteja. Tästä selvisimme 15-16aikaan ja vihdoin pääsimme takaisin kasarmille.

Loppupäivä meni helposti nukkuessa. Seuraavana aamuna kävimme verrailemassa uimahallilla ja päivän aikana suoritimme muutamia teoriakokeita.

Viikonloppuna kisailtiin gp2. Kisalajit valitsin niin ettei tarvitse tehdä yhtään käännöstä.  Starttasin päämatkalla 50m rintauintia. Aamulla uin 29.17 noin 0,3s ennätyksestä ja ensimmäisen päivän toiseksi paras suoritus fina-pisteillä mitattuna. Sillä ajalla olisi voittanut koko kisan, mutta illalla ei pystynyt samaan, 29.3 ihan ok suoritus ja toinen sija.

sivulajit 50 pu ja vu jäivät molemma alle 0,5s ennätyksestä, joten täytyy olla tyytyväinen olosuhteet huomioon ottaen.

Ehdoton kliimaksi oli 4x50m vapaauinti viesti. Aamulla uimme neljänneksi nopeimmalla ajalla finaaliin, mutta oma osuuteni jäi harmittamaan, sillä olin Ou teamin heikoin 24,8 ajalla(aloitus osuus oli 25.1). Uinti tuntuikin huonolta ja uskoin pystyväni parantamaan illalla.

Illalla aloittajamme ui 0,2s hitaammin kuin aamulla, joten päätin ainakin sen verran kiristää omaa vauhtiani. Loppuaikamme oli lähes sekunnin aamun aikaa parempi(1.37.5) ja sijoituksemme neljäs. Omaa osuuttani paransin sekunnin aikaan 23.8 ja olin joukkueeni nopein. Harmittavaa oli, että 2osuuden uijan sisäinen kleptomaani heräsi viestin aikana ja hän otti varaslähdön vaihdossa, josta seurasi hylkäys. Tarkoituksemme olikin vetää äärimmäisellä riskillä ja hakea sitä ensimmäistä sm medaljonkia Ou:n miesten viestijoukkueelle. Tällä kertaa ei vielä riittänyt.