26.1.14

Nyt on jo sormet sulaneet sen verran että pystyy näppäimistöä nakuttelemaan.

Ampumaharjoitus Vekarajärven Pahkajärvellä oli ihan lystikäs reissu. Ensimmöisenä päivänä ohjelmassa oli telttojen ja maalialueiden pystytystä. Onneksi pääsin teltan pystytysporukkaan, joten meidön homat oli hoidettu puolssa tunnissa ja loppuillan saikin viettää vapaasti. Seuraavana aamuna herättiin varhain kuudelta ja aamupalan saimme hieman seitsemän jälkeen. Päivän hajoitukseen meidät kuljetettiin maastosisuilla. Harjoituksessa kiertelimme metsässä ampumassa nouseviin tauluihin. Itse ampumaharjoittelu oli mukavaa ramboilua metsässä, harmittavaa oli että pulen tunnin mittainen rata ehdittiin kiertää vain kahdesti päivässä ja loppuaika oli nuotion ääressä odottelua.

Varsinainen eläminen ja oleminen metsässä oli luksusta. Asuimme pohjavanereilla varustetuissa puolijoukkueteltoissa, joten parhaillaan teltassa tarkeni nukkua ilman makuupussiakin. Ruoka tuotiin tonkisa teltta-alueelle ja ruokailimme pakeista, eikä tarvinut värkätä trangian kanssa.

Vietin metsässä kolme päivää ja kaksi yötä. Iltaisin aikaa oli melkein tehdä mitä vain keksi, joten venyttelin joka ilta noin tunnin. Em tiedä siitäkö johtuen, vai heräsikö metsässä sisälläni piilevä muinainen Neanderthalin ihminen, kun kotiin päästyäni tein maksimivoimaharjoituksen, jossa sivusin maastavetoennätystäni 195kg.

Alkavalla viikolla teemmee havukokeen ja sieltä yön yli marssista samoilla suunnistuksilla jalkaudumme Vaasaan gp-kisoihin. Tästä syystä otin lajeiksi 50m rintauintia, vapaauintia ja perhosuintia+ viestissä 50m vapaauintia.

Huomenna mennään metsään

Viimeisestä päivityksestä onkin vierähtänyt jo aikaa melko lailla ja kaikenlaista mielenkiintoista on ehtinyt tapahtumaan. Elän mielenkiintoista elämää keskellä Narnian tarinoita kahden maailman välillä. Kasarmilla Hämeen rykmentissä aika kuluu hitaasti tai oikeastaan se ei kulu. Aina kun astun Helsinki-Vantaan lähtöportista kohti Oulua tiedän miltä Lucista ja kumppaneista tuntui harpata vaatekomeron läpi ihmeelliseen Narnian satumaailmaan. Ruoka maistuu paremmalle ja ulkoilmaa voi hengittää vapaammin. Valitettavasti myös aika juoksee paljon nopeammin kasarmin aitojen ulkopuolella. Toki varusmiespalvelus on värittänyt elämääni monella tapaa, mutta lähinnä mustan ja harmaan eri sävyillä.

Puolustusvoimissa olemisessa on kuitenkin positiivisiakin puolia ja niitä on niin vähän että voin ne tässä mainitakkin.

Uintia olemme aliupseerikurssi ykkösen aikana harrastelleet 1.Vierumäellä ja olemme saanneet nauttia 2.urheiluopiston ruoista, mitkä edistävät kehitystä huomattavasti paremmin kuin kasarmin tarjoamat eväät, jotka noudattavat todennäköisesti samaa ruokalistaa Ruandalaisten vankiloiden kanssa. Alkuvuodesta ravintosuosituksia päivitettiin ja mehu jäi tarjonnasta kokonaan pois, näin vältetään liiallista sokerin saantia. Ja lihavaa poikaa ärsyttää kun ei ymmärrä omaa parastaan.

Vuoden vaihteessa koin harmittavan loukkaantumisen kun kamppailukoulutuksessa oikea pottuvarpaani murtui. Se ei kuitenkaan estänyt harjoittelua täysin mutta altaasta olin poissa pari viikkoa. Nyt olen palannut niin normaaliin harjoittelurytmiin kuin puolustusvoimien puitteissa voi. Altaassa harjoittelen lähinnä nopeusominaisuuksia, kuivalla maalla maksimi ja nopeusvoimaa.

Perjantaisin olemme uineet OU:n reeneissä 25metrin viestejä. Viimeksi paikalla oli 9uimaria, joten sopivalla parin minuutin tauolla paukutettiin 40minuuttia yhtäjaksoisesti. Itse uin aluksi perhosuinti 100metrin vauhtia, paras taisi olla 11.6 ja lopuksi vapaauintia jossa paras oli 11.0.

Lauantaisin olemme uineet OuluCup kisat, joissa on joka viikko eri teemalaji. Tarkoituksena on ilmeiseti saada aika ja kova uinti eri lajeihin. Taustalla on myös joku pistelaskujärjestelmä mutta siihen en ole perehtyny. Viime lauantaina uitiin 100m rintauintia ja kellon kertymä oli 1.05.jotakin. Täysin vertailukelpoinen aika ei ole oikeassa kisassa uituun eikä tästä kannata ainakaan negatiivisia johtopäätöksiä tehdä. Kausi on alussa ja minulla kisavauhtia pitää yleensä hakea aika kaukaa ja onnistumiset tulee sitten pääkisassa. Näin on ollut jo useamman vuoden. Edellisellä viikolla uitiin OuluCup lajina 100sku ja se suoritui aikaan 1.01 eli ’samoilla selityksillä’ jäi ennätyksestä reilusti, mutta ei syytä huoleen. Molemmissa uinneissa sai kyllä kovat maitohapot ja sekarissa vapaauinti oli varmasti rumaa katseltavaa, pahoittelen mahdollisesti aiheutuneita silmävaurioita.

Ensiviikon alun vietämme Vekarajärvellä ampumaharjoituksen merkeissä. Tulossa on elämysmatkailullinen luksusloma, jos sääennustukset pitävät paikkaansa. Pakkasen kohotessa yli kahtenkymmeneen asteeseen, on meillä varmasti hauskaa touhuilla päivät ulkona. Onneksi majoitumme kuitenkin puolijoukkuetelttoihin, joihin on edes teoreettinen mahdollisuus saada plusasteita.

Loppuviikosta luvassa huikea selvitymistarina, joka jättää Beryl Gryllsinkin varjoonsa.